Aktiivinen ja terve ikääntyminen Pohjoismaissa

Elämme entistä pidempään ja ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa Pohjoismaissa. Väestöennusteiden mukaan 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä kasvaa Pohjoismaissa noin 20 prosentista 26 prosenttiin vuosina 2020–2060. 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus nousee noin neljästä prosentista kahdeksaan.*

Hankkeemme tavoitteena on edistää aktiivista ja tervettä ikääntymistä, jotta ikääntyneillä on yhteiskunnassa mahdollisimman hyvät mahdollisuudet hyvään terveyteen, osallistumiseen ja turvallisuuteen.

Hanke on jaettu neljään osaan:

1. Ikäystävälliset kaupungit ja yhteisöt Pohjoismaissa
2. Eri-ikäisten yhteiset kohtaamispaikat ja sukupolvien rajat ylittävät asuinympäristöt
3. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyneisyyden torjuminen
4. Aktiivinen ja terve ikääntyminen hyvinvointiteknologian avulla

Näitä hankkeen osia kuvaillaan tarkemmin jäljempänä.

Tausta, tarkoitus ja tavoitteet

Hankkeemme noudattaa Maailman terveysjärjestön WHO:n Decade of Healthy Ageing 2020–2030 ‑ohjelman periaatteita. Ohjelma kokoaa yhteen eri toimijoita ikääntyneiden elämänlaatua parantaakseen. Euroopan komissio on perustanut Euroopan tasolla European Innovation Partnership on Active and Healthy Ageing (EIP on AHA) ‑foorumin edistämään alan innovatiivisia ratkaisuja ja digitaalista muutosta. Hankkeemme tavoitteena on jakaa hyviä esimerkkejä ikääntyneitä koskevista hyvinvointiteknologisista ja sosiaalisista innovaatioista Pohjoismaissa ja edistää siten eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamista. Hanke tukee myös Pohjoismaiden ministerineuvoston vuodelle 2030 asettamaa visiota, jonka mukaan Pohjoismaat pyrkii olemaan maailman kestävin ja integroitunein alue vuonna 2030.

Tulokset

Kartoitamme vuoden 2020 kuluessa kunkin Pohjoismaan tervettä ikääntymistä koskevia kansallisia aloitteita, visioita ja strategioita. Kartoituksen tarkoituksena on selvittää, miten Pohjoismaat toteuttavat esimerkiksi eri-ikäisten yhteisiä kohtaamispaikkoja, sukupolvien rajat ylittäviä asuinympäristöjä ja erilaisia hyvinvointiteknologisia ratkaisuja. Yhtenä tärkeänä selvityskohteena on, miten ikääntyneiden yksinäisyyttä ja sosiaalista eristyneisyyttä voitaisiin torjua. Julkaisussa esitellään myös keskeiset toimijat ja se, miten työtä seurataan. Kartoituksen tulokset julkaistaan vuoden 2020 lopussa.

Jaamme hankkeen aikana viestintäkanaviemme kautta hyviä esimerkkejä siitä, miten Pohjoismaat pyrkivät edistämään aktiivista ja tervettä ikääntymistä.

1. Ikäystävälliset kaupungit ja yhteisöt Pohjoismaissa

Pohjoismainen hyvinvointikeskus koordinoi pohjoismaista ikäystävällisten kaupunkien ja kuntien verkostoa. Seuraavat kaupungit kuuluvat verkostoon: Oslo, Trondheim, Esbjerg, Göteborg, Uppsala, Halstahammar, Tukholma, Gävle, Östersund, Tampere ja Reykjavik.

Järjestämme vuonna 2020 kaksi verkostokokousta pohjoismaisten verkostokaupunkien edustajille.

WHO:n maailmanlaajuinen Age-friendly cities and communities ‑verkosto perustettiin, jotta kaupungit ja yhteisöt eri puolilla maailmaa voisivat jakaa kokemuksiaan ja oppia toisiltaan. Verkoston jäsenet pyrkivät tukemaan ikääntyvien tervettä ja aktiivista ikääntymistä.

WHO on nostanut esiin kahdeksan osa-aluetta, joihin ikäystävällisen kaupungin on kiinnitettävä huomiota: ulkoympäristöt ja asutuksen rakenteet, asunnot, liikenne, kunnioitus ja sosiaaliseen yhteisöön kuuluminen, sosiaalinen osallistuminen, osallisuus yhteiskunnassa ja työelämässä, viestintä ja tiedotus, yhteiskunnan tuki ja terveydenhuolto.

Ikäystävällisten kaupunkien ja yhteisöjen kehittäminen ei ole vain hoitoon ja hoivaan liittyvä kysymys, vaan se edellyttää myös tiivistä ja monialaista yhteistyötä kuntien eri hallinnonalojen ja yhteiskunnan muiden toimijoiden välillä. Ikääntyneiden ottaminen mukaan tähän suunnitteluun on työn onnistumisen kannalta olennaisen tärkeää. Kehittämistyöhön kuuluu myös ikääntyneiden syrjinnän torjuminen.

Ikäystävällisten kaupunkien kehittäminen tarkoittaa muun muassa viher- ja ulkoilualueiden, liikennejärjestelmien, terveyspalveluita tarjoavien tilojen, koulujen ja muiden julkisten ympäristöjen, kaupan sekä kulttuuri-, urheilu- ja muiden toimintojen järkevää suunnittelua, joka edistää kaikkien ikäryhmien sosiaalista osallistumista.

Näitä erilaisia alueita ja tiloja voidaan käyttää yhdessä, ja ne on syytä sijoittaa lähelle paikallisyhteisöä, jotta ne ovat helposti saavutettavissa ja niin vanhusten kuin muidenkin käyttäjäryhmien ulottuvilla. Näitä eri osasia voidaan kaikille sopivaa suunnittelua hyödyntämällä muokata niin, että ne ovat mahdollisimman hyvin käytettävissä ilman erityistä mukauttamista tai suunnittelua.

2. Eri-ikäisten yhteiset kohtaamispaikat ja sukupolvien rajat ylittävät asuinympäristöt

Eri-ikäisten yhteisten kohtaamispaikkojen luomisen tarkoituksena on, että lapset, nuoret, perheet ja ikääntyneet voisivat helposti kohdata toisiaan arjessa. Eri-ikäisillä ihmisillä on paljon annettavaa toisilleen, koska heillä on erilaista kokemusta ja osaamista. Jotta eri sukupolvien välistä kohtaamista voitaisiin edistää, tarvitaan lähellä olevia luonnollisia kohtaamispaikkoja, joihin kaikkien on helppo tulla.

Eri-ikäisten yhteisiä kohtaamispaikkoja voi olla niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Sisällä olevia kokoontumispaikkoja voivat olla esimerkiksi kirjastot, kahvilat, urheilu- ja harjoitustilat, toiminta- ja kulttuurikeskukset sekä muut sellaiset julkiset tilat, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat tavata toisiaan, viettää aikaa keskenään ja löytää uusia ystäviä. Puistot, torit, kävelykadut ja asuinalueiden yhteiset viheralueet ovat hyviä esimerkkejä ulkona olevista kohtaamispaikoista.

Panostaminen sukupolvien rajat ylittäviin asumisratkaisuihin, joissa seniorit, perheet ja opiskelijat asuvat samoissa asuinkiinteistöissä, tarjoaa mahdollisuuksia sukupolvien rajat ylittävään yhteiseloon. Eri-ikäiset asukkaat voivat viettää aikaa keskenään sekä auttaa ja tukea toisiaan, mikä vähentää yksinäisyyttä ja auttaa ikääntyneitä pysymään pidempään terveinä.

3. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyneisyyden torjuminen

Koordinoimme pohjoismaista yksinäisyyttä ja sosiaalista eristyneisyyttä käsittelevää asiantuntijaryhmää. Asiantuntijaryhmän jäsenet ovat listattuna oikealla. Referenssiryhmä pitää syksyllä 2020 työpajan, jossa keskitytään pohjoismaiseen tutkimukseen, interventioihin sekä hyviin ja vaikuttaviin käytäntöihin.

Yksinäisyyden kokemus on subjektiivinen. Yksinäisyys voi olla vapaaehtoista tai tahatonta. Voimme kokea suurta yksinäisyyttä, vaikka meillä olisi monia sosiaalisia kontakteja ja suhteita. Joillakin ihmisillä voi olla vain vähän sosiaalisia kontakteja, mutta he eivät silti tunne itseään yksinäisiksi.

Tahatonta yksinäisyyttä on kaikissa ihmisryhmissä, sekä nuorten että vanhempien keskuudessa. Tutkimukset osoittavat, että tahaton yksinäisyys on yhtä haitallista terveydelle kuin tupakointi. Se lisää aivohalvauksen, dementian ja psyykkisten sairauksien riskiä. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyneisyyden torjuminen on siksi tärkeä kansanterveydellinen kysymys.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys liittyvät toisiinsa, mutta on tärkeää erottaa nämä käsitteet toisistaan. Sosiaalisen eristyneisyyden käsite tarkoittaa sosiaalisen yhteydenpidon puutetta perheen, ystävien ja muiden kanssa sosiaalisessa verkostossa. Joillekin sosiaalinen eristyneisyys on itsevalittu tila, kun taas toiset voivat kärsiä siitä tahattomasti rakkaidensa menetyksen tai fyysisten tai psyykkisten sairauksien vuoksi. Sosiaalinen eristyneisyys mittaa objektiivisemmin ihmisen sosiaalisten yhteyksien määrää.

Lue lisää: Hyvinvointiteknologia voi katkaista vaarallisen yksinäisyyden

4. Aktiivinen ja terve ikääntyminen hyvinvointiteknologian avulla

Yhteiskunta on erittäin digitalisoitunut. Hyvinvointiteknologian avulla voidaan ehkäistä erilaisten ryhmien ongelmia, auttaa näitä ryhmiä ja tuottaa niille hyvinvointiratkaisuja. Digitaalista tekniikkaa käytetään muun muassa ikääntyneiden turvallisuuden, aktiivisuuden, osallisuuden ja riippumattomuuden ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Esimerkkejä hyvinvointiteknologiasta ovat digitaaliset avaimet ja turvahälyttimet, lääkemuistutukset, terveysrobotit ja muistutusten lähettäminen kameran ja anturien avulla. Tätä teknologiaa voivat käyttää ikääntyneet itse, heidän läheisensä tai hoitohenkilökunta.

Teknologian avulla voidaan yhä enemmän tukea ikääntyviä paikan päällä esimerkiksi älykkään kotiteknologian, etälääketieteen ja sähköisen terveydenhuollon avulla. Yksi tämän teknologian haasteista on saada ikääntyneet käyttämään sitä. Käyttöön voi vaikuttaa ikääntyneen käsitys teknologian tarpeesta ja uusien välineiden käytön havaituista seurauksista sekä hänen halukkuutensa käyttää aikaa ja resursseja siihen. Tietokoneiden, tablettien tai älypuhelinten ja muiden teknologioiden käyttökoulutus, yhdessä toimiminen ja sosiaalinen tuki voivat auttaa ikääntynyttä suhtautumaan teknologiaan myönteisemmin. Tämä ei vain edistä teknologian käyttöä vaan luo myös sosiaalista vuorovaikutusta osallistujien välille.

Lue lisää Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen työstä hyvvinvointiteknologia-alalla:
Hyvinvointiteknologia

 

*Lähde: Nordregio/Nordic Statistic