“Painoon liittyvä leimaaminen on sosiaalisesti hyväksytty syrjinnän muoto”

– Kehonkuvamme vaikuttaa meihin läpi koko elämän: siihen, miten ajattelemme, tunnemme, käyttäydymme ja kommunikoimme toisten kanssa. Kehonkuvalla on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin, toteaa Islannin terveyslaitoksen (Embætti landlæknis) johtaja, tohtori Dóra Guðrún Guðmundsdóttir.

Painoon liittyvä stigma, eli häpeäleima, kohdistuu henkilöihin, joiden katsotaan olevan ylipainoisia, ja perustuu vääristyneisiin negatiivisiin asenteisiin, uskomuksiin, stereotypioihin ja syrjivään käyttäytymiseen.

Islannin lihavuuden vastaisessa toimintasuunnitelmassa yksi toimista on painoon liittyvän leimaamisen kartoittaminen ja sen torjuminen.

– Painoon liittyvä leimaaminen on sosiaalisesti hyväksytty ennakkoluulojen ja syrjinnän muoto, ja sitä esiintyy kaikilla yhteiskunnan aloilla: koulutuksessa, terveydenhuollossa, työelämässä, mediassa, sosiaalisessa mediassa ja ihmistenvälisessä kanssakäymisessä, toteaa toimintasuunnitelman projektinvetäjänä toiminut Guðmundsdóttir.

Tyytymättömyys kehoon ilmenee jo varhain

Painoon liittyvällä negatiivisella leimaamisella on kielteinen vaikutus terveyteen. Se voi olla krooninen stressinaiheuttaja ja johtaa masennukseen, itsetunto-ongelmiin ja negatiiviseen kehonkuvaan. Muita seurauksia voivat olla esimerkiksi syömiseen liittyvät ongelmat ja liikunnan välttely.

Guðmundsdóttir huomauttaa, että lapset tulevat tietoisiksi sosiokulttuurisista normeista ja odotuksista jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämäänsä.

– Esimerkiksi ylipainoiset lapset valitaan epätodennäköisimmin leikkikaveriksi.

Tytöillä on keskimäärin poikia huonompi kehonkuva. Tyytymättömyyttä omaa kehoa kohtaan on havaittu jopa 5-vuotiailla tytöillä, ja 40–50 prosenttia 7–11-vuotiaista tytöistä haluaisi olla hoikempi.

Painoon liittyvä stigma ja urheilu

Ragnar Bjarnason, Landspítalin yliopistollisen sairaalan pediatrian päällikkö ja Islannin yliopiston pediatrian professori, työskentelee lasten lihavuuden parissa. Hänen mukaansa terminologia on keskeisessä asemassa.

– Emme puhu kaloreista lainkaan, emme terveyssuosituksissamme emmekä potilaita tavatessamme. Sen sijaan painotamme, miten tärkeää on harrastaa liikuntaa ja syödä runsaasti hedelmiä ja vihanneksia. Uskon nudge-lähestymistapaan eli hienovaraiseen tuuppaamiseen oikeaan suuntaan, toteaa Bjarnason.

– Poikkeuksellisen paljon painoon liittyvää negatiivista leimaamista tapahtuu urheilussa, pallopeleissä erityisesti. Ylipainoisia lapsia ei valita joukkueisiin; heitä ei huomata. Ja kuten tiedätte, sanattomalla viestinnällä on yhtä suuri merkitys kuin sanallisellakin.

Bjarnason tiimeineen työskentelee liikunnan opettajan kanssa, ja he kaikki korostavat liikunnan tärkeyttä. Heidän tavoitteenaan on esitellä lapsille erilaisia urheilulajeja, kuten judoa, vapaaottelua ja yleisurheilua.

Valvontaa ja terveellisiä ympäristöjä

Bjarnasonin mukaan mitä aiemmin lapsen liiallinen painonnousu havaitaan, sitä parempi. Olennaisessa roolissa on valvonta yhdistettynä vanhemmille annettaviin yksinkertaisiin ohjeisiin.

– On tärkeää tunnistaa ylipaino varhaisessa vaiheessa, mieluiten viimeistään lapsen ollessa 5–6-vuotias. Siinä vaiheessa avuksi riittää yleensä suosituksiin viittaaminen ja tiedusteleminen vanhemmilta, ovatko he tulleet ajatelleeksi, että lihavuudella on mahdollisesti elinikäisiä seurauksia heidän lapseensa.

Guðmundsdóttirin mukaan olennaista on keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin, ei painoon.

– Meidän on luotava terveellisiä ympäristöjä lapsille, kuten terveyttä edistäviä kouluja ja yhteisöjä. Sellaisia ympäristöjä, joissa kaikenlaiset kehot ovat tervetulleita.

Guðmundsdóttir ja Bjarnason osallistuivat Reykjavikissa 2.–3.10.2018 pidettyyn Healthy Life for Children ‑seminaariin. Seminaarin järjestivät Pohjoismainen hyvinvointikeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.