Murretaan hiljaisuuden kulttuuri pohjoismaisten alkuperäiskansojen terveydestä

– Hyvään dementiahoitoon ja parempaan elämänlaatuun tähtäävät pohjoismaiset kansalliset strategiat ja ohjeistukset kehittyvät koko ajan. Haluamme, että dementiaa sairastavien saamelaisten ja inuiittien hoito on aivan yhtä hyvää kuin muidenkin.

Näin sanoo Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen projektipäällikkö Lars Rottem Krangnes. Hän on mukana järjestämässä Pohjoismaiden ensimmäistä seminaaria alkuperäiskansoista ja dementiasta. Seminaari pidetään keskiviikkona, 3. lokakuuta Staare-tapahtumassa Ruotsin Östersundissa.

Dementiasta kärsii Pohjoismaissa lähes puoli miljoonaa ihmistä. Pohjoismaissa on olemassa strategioita ja ohjeistuksia siitä, mikä on hyvää dementiahoitoa sairaille ja heidän omaisilleen. Tavoitteena on, että kaikki Pohjoismaiden asukkaat saisivat yhdenvertaista dementiahoitoa. Kysymys on siitä, mistä saadaan osaamista saamelaisten dementiahoitoon Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Valtaväestön dementiahoitojen kopiointi ei liene kovinkaan onnistunut ratkaisu.

– Hyvässä dementiahoidossa keskitytään yksilöön ottaen huomioon elämäntarina, arvot ja tavat. Dementiaan sairastuneen hyvinvoinnin kannalta tärkeää on esimerkiksi tuttu musiikki ja ruoka sekä tutut aktiviteetit ja ympäristöt, kertoo Lars Rottem Krangnes.

Kulttuurierot korostuvat

Erään pohjoismaisen tutkimuksen mukaan saamelaiset eivät perinteisesti puhu terveydestä ja sairauksista avoimesti, vaan lähestyvät asiaa epäsuorasti. On myös tavallista, että sairauden merkeistä ja oireista puhutaan vertauskuvin. Tutkimus osoittaa myös, että saamelaiset saattavat kokea pohjoismaisen sairauskäsityksen tuomitsevana. Myös ei-verbaalinen viestintä saattaa olla toisenlaista.

– On olemassa paljon sellaista, mitä hoitohenkilökunnan pitää ymmärtää hoitaessaan sellaisia potilaita, jotka eivät kuulu samaan kulttuuriin kuin valtaväestö, sanoo Lars Rottem Krangnes.

Norjassa ja Ruotsissa monet saamelaiset ovat kokeneet itsensä vakavasti loukatuiksi, kun valtaväestö on pyrkinyt assimiloimaan heitä. Monet ovat kadottaneet luottamuksensa instituutioihin. Perinteisesti perheeseen on voinut luottaa, ja perhe on pitänyt huolta sitä tarvitsevista. Nykyään monet saamelaiset ovat muuttaneet suurkaupunkeihin eri puolille Pohjoismaita, mikä luo haasteita. Kuka havaitsee, että sinä tarvitset apua, ja kuka ymmärtää, minkälaista apua sinä tarvitset?

Seminaarissa käsitellään myös sitä, miten dementiakysymyksiä hoidetaan inuiittien keskuudessa Grönlannissa, jossa alkuperäisväestö muodostaa enemmistön. Grönlannin inuiittien haasteet ovat pitkälti samanlaisia kuin saamelaistenkin. Molemmilla ryhmillä on samat harvaan asutun alueen haasteet. Menestystekijöitä voisivatkin olla mahdollisuudet etähyvinvointiteknologian käyttöön ja etähoitoon.

Alkuperäisväestöt altistuvat enemmän dementialle

Ammatinharjoittajat, virkamiehet, tutkijat ja organisaatioiden edustajat keskustelevat muun muassa tutkimuspanostuksista alkuperäisväestön keskuudessa ja dementiasta maailman muissa osissa. Kansainväliset tutkimustulokset osoittavat, että alkuperäisväestöt eri puolilla maailmaa altistuvat huomattavasti valtaväestöä enemmän dementialle niissä enemmistöyhteiskunnissa, joissa elävät.

Tärkeä keskustelunaihe on myös se, miten eri toimijat yhdessä ja erikseen voivat viedä asioita eteenpäin. Tavoitteena on saada aikaan suosituksia ja vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä alkuperäiskansojen dementian suhteen.

Saamelaiset ja inuiitit lasketaan alkuperäiskansoiksi, mutta vain Norja ja Tanska ovat allekirjoittaneet YK-järjestö ILOn alkuperäis- ja kantaväestöä koskevan sopimuksen. Onkin olemassa huomattavia eroja siinä, miten eri maat käytännössä organisoivat ja toteuttavat alkuperäiskansojen oikeuksia.