Pohjoismaiden mahdollisuudet ja haasteet

Yhteistyöprojektissa lähetettiin yksi kysely ja järjestettiin kolme työpajaa kolmen eri kohderyhmän kanssa

Vammaisalan pohjoismainen yhteistyöneuvosto
Vammaistutkimuksen tutkijat
Viranomaisten ja järjestöjen asiantuntijat.

Alla esitetään kootusti esiin tulleita näkökohtia.

Oikeuksien ja lainsäädännön toteutuminen

Asiantuntijat toistivat usein, että Pohjoismaissa on yleisesti tarvittava ja kattava alan lainsäädäntö. Ongelmat, joita yksittäiset ihmiset kohtaavat arjessaan, johtuvat ennen kaikkea lainsäädännön toimeenpanosta. Se omakuva, että Pohjoismaat tukevat parhaiten vammaisia ihmisiä, voi estää päätöksentekijöitä näkemästä puutteita.

Hajautettu palvelu

Pohjoismaissa vastuu tuesta ja palveluista on ensisijaisesti kunnilla. Tieto ja resurssit eroavat merkittävästi kuntien välillä, mikä luo eriarvoisuutta. Kansantalouden kiristyminen uhkaa johtaa entistä suurempiin kuiluihin. Usein kunnat tulkitsevat kansallista lainsäädäntöä omissa ohjeistuksissaan tai säännöstöissään, jotka eroavat kunnittain. Muuttomahdollisuutta myös rajataan silloin, kun kunnan tukipäätöksiä ei voida siirtää automaattisesti toiseen kuntaan. Sen sijaan tehdään uusi tarvearviointi, joka voi johtaa aiempaa heikompaan tukeen.

Markkinoituminen

Yksityisten toimijoiden määrän kasvu palvelujen tuottajina yleistyy, mikä johtaa muuttuviin edellytyksiin. Se lisää yksilön mahdollisuuksia, mutta joissain tapauksissa myös vastuusuhteet muuttuvat. Tämä pätee esimerkiksi apuvälineisiin, kun yksittäinen henkilö ostaa apuvälineensä, jolloin hän joutuu itse hoitamaan korjaus- ja huoltoasiat tavarantoimittajan kanssa ja tilanteeseen sovelletaan kuluttajalainsäädäntöä. Kehitys kohti yksilön asiakkuutta näkyy eri tavoin vammaisliikkeessä. Toiset ovat myönteisiä ja toiset kriittisiä. Hajautettu yhteiskunnallinen järjestys yhdistettynä yhä useampiin asiakkaan valinnanvapausjärjestelmiin voi itsessään luoda haasteita yksilöille ja ryhmille, joilla on suuria tarpeita.

Lainsäädännön korostaminen

Useissa Pohjoismaissa yksilöllä on mahdollisuus hakea muutosta tukipäätöksiin. Se parantaa yksilön mahdollisuuksia, mutta lisää lakimiesten ja oikeudellisen neuvonnan tarvetta. Se itsessään voi johtaa eriarvoisuuteen neuvonnan saamisen suhteen ja toisaalta siihen, että kunnat tai valtio tekevät kielteisiä päätöksiä tietäen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta viedä asiaa eteenpäin.

On ilmiselvää, että meillä on pitkä, pitkä matka kuljettavana, täyttääksemme Artiklan 19 vaatimukset
Rannveig Traustadottir. Emeritaprofessori, Háskóli Íslands

Neuvonta ja tuki

Onnistuneet esimerkit henkilökohtaisesta budjetoinnista perustuvat yleisesti ottaen siihen, että henkilökohtaisen budjetin laatimisessa ja varojen käytön valinnassa auttavien tahojen välillä on ollut toimivaa vuorovaikutusta. Edellytyksenä on kuitenkin, että taho on puolueeton valittavissa oleviin vaihtoehtoihin nähden. Jos neuvojalla tai testaajalla on taloudellisia kannustimia, esimerkiksi tiettyä palveluntuottajaa kohtaan, tai jos hänellä on julkinen toimeksianto, mutta hän ei voi antaa yksityiskohtaisia tietoja tai neuvoja lainsäädännön vuoksi (julkiset hankinnat), yksilön on muulla tavoin saatava tietoa/neuvontaa, jotta hän voi tehdä tietoon perustuvan valinnan.

Vanhat perinteet ja normit

Useissa vammaisten henkilöiden tuki- ja palvelutoiminnoissa moni ammattilainen on työskennellyt pitkään ja monissa toiminnoissa on vallalla vanhoja uskomuksia ja normeja. Keskeinen osa CRPD:n toimeenpanoa on paradigman muutos, jossa siirrytään vammaisten henkilöiden kohtelusta hyväntekeväisyyden kohteina näkemään heidät oikeudenhaltijoina, joilla on samat oikeudet kuin muillakin. Henkilökohtainen budjetti ja yksilöllinen työskentelytapa yhdessä osaamisen kehittämiseen ja tietoisuuden lisäämiseen liittyvien toimien kanssa voivat olla osa paradigman muutoksen nopeuttamista.

Monet haarat ja yhteensovittamisen tarve

Pohjoismaiden kaltaisissa kehittyneissä hyvinvointijärjestelmissä on usein organisatorisia haaroja, jotka koostuvat useista erilaisista tuki- ja palveluvastaavista, säännöstöistä sekä kustannusvastaavista. Niille, joilla on paljon laajoja tarpeita, se johtaa usein laajamittaiseen koordinoinnin tarpeeseen ja suureen määrään yhteydenottoja, joita on tehtävä säännöllisin välein. Koordinaattoreiden tekemä järjestelmien yhteensovittaminen on tärkeä osa tämän ongelman ratkaisemista.

Henkilökohtainen budjetointi

Henkilökohtainen budjetti mahdollistaa tuen muotoilun yksilön haluamalla tavalla. Se edellyttää kuitenkin myös sitä, että yksilöllä on tietoa ja/tai osaava verkosto, jotta hän voi tehdä valintoja. Tarvitaan myös koulutusta ja osaamista.

Mahdollisuudet

yksilö voi itse tehdä priorisointeja omien tilanteidensa, tarpeidensa ja toiveidensa mukaan.
yksilön motivaatio muutoksiin ja elämänhankkeiden toteuttamiseen voi lisääntyä.
voi valita omaan tilanteeseen perustuvia ratkaisuja.
voi valita toisen tavarantoimittajan tai toiminnansuorittajan, jos ei ole tyytyväinen.
säännöt ja vaatimukset kilpailutetuista tai ennalta määrätyistä vaihtoehdoista ovat vähemmän byrokraattisia.

Haasteet

Yksilön on sitouduttava enemmän ratkaisuunsa, eikä kaikilla ole tietoa tai verkostoja tehdä tietoon perustuvia valintoja.
Valinnat eri palvelun toteuttajien välillä voivat vaihdella huomattavasti eri kuntien ja maan osien välillä.
Vastuu siirtyy yksilölle ja muuta lainsäädäntöä tulee sovellettavaksi, kuten esimerkiksi apuvälineen korjauksissa kuluttajalainsäädäntö.
Järjestelmän suunnitellun käytön seuraamiseksi rakennetaan usein hallinnollinen valvontakoneisto, joka voi olla sekä kallis että henkilökohtaista koskemattomuutta haastava.
Henkilökohtaisessa budjetointijärjestelmässä kustannukset tulevat näkyvämmiksi tavanomaiseen toimintaan verrattuna, jossa ne sisältyvät laajempaan kokonaisuuteen, mikä voi johtaa backlash-ilmiöön ja vääristyneeseen huomioon.
Jos vaihtoehtoja on vähän, valinnanvapaudesta voi tulla silmänlumetta.
Yksilön käyttöönsä saamat summat eivät vastaa tarpeita, vaan ne ovat perustasolla.
Riski eriarvoisuuden lisääntymisestä.