Tammikuussa 2021 käynnistyi Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n, yhteistyönä toteuttama ”Vammaisten yksilölliseen tukeen ja palveluihin liittyvien pohjoismaisten mallien ja järjestelmien kartoitus”. Projekti on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston Suomen puheenjohtajakauden 2021 ohjelmaan liittyvää toimintaa, ja projekti toteutettiin ajalla 1.1.-30.6.2021. Projektia johti ohjausryhmä, johon kuului Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen ja THL:n edustus. Projekti oli THL:n rahoittama ja toteutettiin osana suomalaista vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanketta. Vammaisalan pohjoismaisen yhteistyöneuvoston jäsenet osallistuivat aktiivisesti kartoitustyöhön.
Projektin tarkoituksena on tutkia, miten yksilöllisellä tuella kuten tuen ja palvelujen henkilökohtaisen budjetin toimintamalleilla voidaan vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja erityisesti oikeutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä koskevan artiklan 19 toteutumista. Projektissa kartoitetaan pohjoismaisia kokemuksia ja tietoa aiheesta.
Suomessa kehitettävän mallin on tarkoitus perustua yksilön mahdollisuuteen valita henkilökohtainen budjetointi järjestämistapana tukitoimilleen. Budjetti määräytyy yksilön tuen tarpeen arvioinnin pohjalta. Tämän jälkeen henkilö voi valita palveluntuottajan toteuttamaan tukipalvelunsa. Kansainvälisiä esimerkkejä ovat Skotlanti ja Australia, joissa puhutaan suoramaksuista (direct payment), joiden kautta henkilö saa rahaa tarvitsemansa tuen ostamiseen. Muita käytettäviä käsitteitä ovat käteistuki, valinnanvapausjärjestelmä, henkilökohtaistaminen ja palvelusetelit/shekit. Henkilökohtaista budjetointia ja muita vastaavia järjestelmiä käsitellään raportissa myöhemmin omassa luvussaan.
Kartoituksen toteutus
Projekti on toteutettu tiiviissä yhteistyössä THL:n kanssa, ja sitä on johtanut ohjausryhmä, johon kuuluu edustajia Pohjoismaisesta hyvinvointikeskuksesta ja THL:stä. Pohjoismaihin on oltu yhteydessä Vammaisalan pohjoismaisen yhteistyöneuvoston kautta, joka on Pohjoismaiden ministerineuvoston neuvoa-antava elin. Vammaisalan pohjoismaisessa yhteistyöneuvostossa on 16 asiantuntijaa, joista puolet ovat Pohjoismaiden hallitusten nimeämiä asiantuntijoita ja puolet maiden vammaisjärjestöjen edustajia.
Kartoitus on toteutettu keräämällä laajasti esimerkkejä ja malleja:
Vammaisalan pohjoismaisen yhteistyöneuvoston asiantuntijoille lähetettiin kysely, jossa kysyttiin olemassa olevista henkilökohtaisen budjetin ja yksilöllisen tuen järjestelmistä ja malleista. Kysymykset koskivat muun muassa säännöstöä, rahoitusta, laajuutta ja tuen saamisen perusteita.
Osana kartoitusta projektissa toteutettiin kolme työpajaa, joissa on analysoitu syvällisemmin järjestelmiä ja niistä saatuja kokemuksia. Ensimmäinen työpaja järjestettiin yhdessä Vammaisalan pohjoismaisen yhteistyöneuvoston kanssa. Toisessa työpajassa, johon osallistui tutkijoita kustakin Pohjoismaasta, käsiteltiin erityisesti 19 artiklan mukaista tukea ja palveluja. Kolmannessa ja viimeisessä työpajassa käännyttiin tuen ja palvelujen asiantuntijoiden puoleen.
Pohjoismainen hyvinvointikeskus on tehnyt täydentävää kartoitusta analysoimalla lukuisia Pohjoismaissa julkaistuja raportteja ja selvityksiä.
Kartoituksen käynnistänyt kysely ja työpaja tuottivat lähinnä tietoa henkilökohtaiseen apuun liittyvistä järjestelmistä. Useimmat mainitsivat henkilökohtainen avustajajärjestelmän merkittävimpänä esimerkkinä siitä, miten henkilökohtainen budjetti on käytössä Pohjoismaissa. Aineistopohjaisen tutkimuksen ja kolmannen työpajan avulla on pyritty täydentämään kuvaa olemassa olevista malleista.
Raportin rajoitteet
Projekti on toteutettu rajattuna ajanjaksona, eikä yksilöityjen henkilökohtaisen budjetin esimerkkien syvällisempi analysointi ole ollut mahdollista. Henkilökohtaiseen budjettiin ja henkilökohtaistamiseen perustuvien järjestelmien määritelmää on tulkittu laajasti, jotta niistä saataisiin mahdollisimman paljon esimerkkejä. Myös tietyt mallit, jotka eivät kohdistu pelkästään vammaisiin henkilöihin, on otettu mukaan, jos ne on arvioitu asiaankuuluviksi. Kartoituksessa esitetyt esimerkit ovat sellaisia malleja ja järjestelmiä, jotka on ollut mahdollista tunnistaa projektin aikana. Siksi on todennäköistä, että Pohjoismaissa on muita esimerkkejä malleista ja järjestelmistä, joita projekti ei ole ottanut huomioon.