Hyvinvointi ja toiveikkuus paranevat laitospäihdekuntoutuksen aikana

Laitospäihdekuntoutukseen pääsyä edeltää vahva tarveharkinta, sillä avohuollon palvelut on Päihdehuoltolaissa (41/1986) määritelty ensisijaisiksi. Laitoskuntoutukseen päädytään usein vasta monimutkaistuneessa tilanteessa, johon tarvitaan kokonaisvaltaista muutosta, ei vain päihdekäytön lopettamista tai sen vähentämistä.

Tutkimuksissa on tunnistettu liialliseen päihdekäyttöön liittyvän useita riskejä erilaisiin sairauksiin, tapaturmiin sekä mielenterveyden haasteisiin. Seurauksena on usein myös monialaisia negatiivisia vaikutuksia kuntoutujan läheissuhteisiin. Kuntoutujien hyvinvointia haastavat myös usein huono taloudellinen tilanne ja työttömyys. Lisäksi rikollisuus on päihdekuntoutukseen hakeutuneilla yleisempää muuhun väestöön nähden. Erityisen haastavassa tilanteessa ovat ne, joilla ei ole asuntoa, jolloin hyvinvoinnin saavuttaminen ja ylläpitäminen vaarantuu monin tavoin.

Kuntoutukseen hakeudutaankin ja sen aikana työskennellään mitä moninaisempien elämäntilanteiden ja ongelmien parissa, jotka haastavat kuntoutujien hyvinvointia. Ne voivat luoda kuntoutujalle kokemuksen toivottomasta tilanteesta.

Toivon merkitys päihdekuntoutuksessa

Tutkimuksessamme nojaamme käsitykseen toivosta tulevaisuuteen suuntaavana ajatteluna. Tämä kuvastaa päihdekuntoutuksen tavoitteellista luonnetta, jossa kuntoutuja on aktiivinen toimija hakeutuessaan ammatillisen avun piiriin saavuttaakseen paremman, itselleen toivomansa tulevaisuuden. Aiemmissa tutkimuksissa toivolla ja siihen rinnastettavissa olevilla tekijöillä on todettu olevan suojaavaa vaikutusta päihteiden käyttöön myös päihdepalveluiden asiakkailla. Matala toiveikkuuden taso on sitä vastoin yhteydessä alkoholin runsaaseen käyttöön. Toivo on yhdistetty muun muassa raittiuden kestoon, parempaan elämänlaatuun, terveellisempiin elämäntapoihin ja saatavilla olevaan sosiaaliseen tukeen. Toivo nähdäänkin entistä useammin yhtenä toipumisen keskeisenä elementtinä.

Laitoskuntoutuksella positiivista muutosta

Tutkimuksessamme havaitsimme, että suurimmalla osalla kuntoutujista kokemus hyvinvoinnista kohenee nopeasti laitospäihdekuntoutuksen ensiviikkoina, minkä jälkeen se vakiintuu korkealle tasolle. Hyvinvoinnin kokemus on myös varsin kokonaisvaltainen, sillä muutokset yhdellä osa-alueella heijastuvat toisiin. Myös toiveikkuuden osalta kuntoutujien arviot kuntoutuksen lopussa ovat useimmilla kuntoutujilla selvästi korkeammat kuin kuntoutukseen tultaessa. Kuntoutuksella saavutetaan siis positiivista muutosta myös kuntoutujan tulevaisuuteen suuntaavassa, toiveikkaassa ajattelussa.

Seurasimme kuntoutujien kokemuksen muutosta laitoskuntoutuksen aikana. Seuraavaksi on tarpeen selvittää mitä tapahtuu kuntoutujien kotiuduttua. Säilyykö saavutettu positiivinen muutos ja mitkä tekijät tukevat sen ylläpitämistä?

Tutkimus on osa TreAdd -tutkimusryhmän toteuttamaa riippuvuuksiin ja niiden hoitoon kohdentuvaa tutkimusta.

Eeva Ekqvist
YTM, yliopisto-opettaja
Sosiaalityö, Tampereen yliopisto
eeva.ekqvist@tuni.fi

Katja Kuusisto
Dosentti, yliopistonlehtori
Sosiaalityö, Tampereen yliopisto
katja.kuusisto@tuni.fi