Mielipidekirjoitus: Alkoholi on iäkkäille kasvava ongelma

Alkoholin väärinkäyttö iäkkäiden ihmisten keskuudessa on ollut melko näkymätön ilmiö Pohjoismaissa. Iäkkäiden terveydelle haitallisesta alkoholinkäytöstä vaietaan niin sosiaali- ja terveydenhuollossa, sosiaalipolitiikassa kuin suurelta osin myös tutkimuksen alalla. Iäkkäiden alkoholinkulutus on kuitenkin kasvanut viime vuosikymmeninä.

Useiden Pohjoismaissa tehtyjen alkoholitutkimusten mukaan nykyiset 50–70-vuotiaat käyttävät alkoholia enemmän tai useammin kuin nelikymppiset. Jopa vanhimmat ikäluokat juovat enemmän verrattuna aiempiin sukupolviin.

Iäkkäiden lisääntyvän alkoholinkäytön odotetaan näkyvän alkoholihaittojen kasvuna. Tämä puolestaan synnyttää uusia haasteita vanhustenhuollolle, päihdehoidolle, sosiaali- ja terveyshuollolle sekä mielenterveyspalveluille.

Vanhustenhuoltoa leimaa Pohjoismaissa kustannustehokkuuden vaatimus. Tiiviisti aikataulutetun hoitotyön vuoksi ennakoimattomille tehtäville ei ole aikaa. Standardisoidut hoito-ohjelmat ja joustamattomat aikataulut vastaavat huonosti päihdeongelmista kärsivien tarpeisiin. Hoitotilanteissa ammattilaisten osaaminen, henkilökohtaiset resurssit ja työturvallisuus ovat koetuksella.

Pohjoismaisen vanhustenhuollon asiakkailla on vankka itsemääräämisoikeus. Hoitohenkilökunta kuvailee asiakaskohtaamisia tasapainotteluna asiakkaiden alkoholiongelmiin puuttumisen ja asiakkaiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen välillä. Päihdeongelman puheeksi ottaminen kotihoitokäyntien yhteydessä tavalla, joka kunnioittaa asiakkaan elämäntyyliä ja valintoja, vaatii hoitohenkilökunnalta vahvaa ammattitaitoa ja vankkaa työkokemusta.

Pohjoismaissa on erilaisia alkoholinkulutukseen liittyviä, terveelle työikäiselle aikuisväestölle suunnattuja suosituksia. Suositukset eivät ota huomioon esimerkiksi kehon ikääntymiseen liittyviä muutoksia, jotka madaltavat alkoholinsietokykyä, tai sitä, että ikääntyneet käyttävät muuhun aikuisväestöön verrattuna useammin ja enemmän erilaisia lääkkeitä. Tämän tilanteen ja tiedonpuutteen vuoksi yksittäisten hoitajien osaaminen ja työkokemus nousevat erityisen tärkeään asemaan. Kuinka moni pohjoismainen kunta on toiminut järjestelmällisesti parantaakseen tilannetta?

Alkoholin ongelmakäytön kartoittamiseen ja tunnistamiseen on olemassa useita työkaluja. Ensisijaisesti työikäisen aikuisväestön juomatapojen kartoitukseen kehitetyt työkalut soveltuvat kuitenkin osittain puutteellisesti iäkkäiden juomatapojen kartoittamiseen. Kartoitusta ei myöskään tehdä systemaattisesti kotihoidon, terveydenhoidon ja vanhustenhuollon piirissä. Tämä vaikeuttaa riski- tai ongelmakäytön tunnistamista ja rakentavia keskusteluja alkoholista.

Riski- ja ongelmakäytön lisäksi olisi hyödyllistä kartoittaa niitä tekijöitä, jotka lisäävät vanhuksen alttiutta alkoholin ongelmakäyttöön. Tärkeitä tekijöitä voivat olla sairaudet, lääkitykset, huolet, menetykset tai yksinäisyys. Haitallisen alkoholinkäytön tunnistaminen voi helpottua verrattain yksinkertaisilla kartoitusrutiineilla esimerkiksi lääkärikäynnin yhteydessä.

Toimiva yhteistyö vanhustenhoidon, sosiaalihuollon, päihdehoidon sekä mielenterveyspalvelujen välillä auttaa alkoholiongelmaisia vanhuksia saamaan apua ja tukea. Vanhusten alkoholiongelmien kanssa työskentelyyn perehtynyt hoitotiimi vastaisi hoitotarpeisiin ja helpottaisi kotihoidon sekä hoitokotien työtä.

Laitoshoidossa tulee keskittyä siirtymiin sairaalahoidon ja kotihoidon välillä. Nykytilanne johtaa tapauksiin, joissa sairaalassa tunnistettua alkoholiongelmaa ei hoideta enää kotihoidossa.

Seuraavien 30 vuoden aikana 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä kasvanee Pohjoismaissa 50–100 prosentilla. Iäkkäille suunnatut ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat edelleen harvinaisia pohjoismaisissa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmissä. Meidän on keskityttävä parantamaan ja vahvistamaan iäkkäiden terveyttä ja hyvinvointia, myös – ja varsinkin – alkoholinkulutuksen osalta.

Nina Rehn-Mendoza, apulaisjohtaja Pohjoismainen hyvinvointikeskus

Nina Karlsson, aiempi projektipäällikkö