Cookies

Käytämme sivustollamme kolmannen osapuolen evästeitä, jotta voimme analysoida ja parantaa sivustomme käyttökokemusta. Käyttämällä sivustoamme hyväksyt evästeiden käytön kuvatulla tavalla.

SUODATA:

Kansallinen rahapelipolitiikka EU:ssa

Rahapeli

Jani Selin, erikoistutkija, THL
Publicerad 17 huhti 2019

Rahapelaamista koskien ei ole EU-tasoista lainsäädäntöä. EU:n perussopimuksissa taatut oikeudet palveluiden ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen koskevat lähtökohtaisesti myös rahapelaamista. Tarvitaan siis erityisiä perusteluja, jotta palveluiden ja tavaroiden liikkumista voidaan rajoittaa.

Rahapelien kohdalla tällaiseksi perusteluksi on vakiintunut rahapelaamisesta aiheutuvien rikosten sekä sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäiseminen. Lukuisat EU:n jäsenvaltiot ovat tavalla tai toisella tukeutuneet näihin perusteluihin pyrkiessään rajoittamaan Internetissä harjoitettavaa ja rajat ylittävää rahapelitoimintaa. Internetissä rahapelitoimintaa harjoittavien toimijoiden näkökulmasta näitä rajoituksia on pidetty liiallisina ja niiden EU-oikeuden mukaisuutta onkin arvioitu usein Euroopan unionin tuomioistuimessa, joka asettaa rajoituksille reunaehdot oikeuskäytännössään. Rajoitukset eivät esimerkiksi saa olla epäsuhtaisia tavoitteisiinsa nähden.

Jäsenvaltioilla on omat strategiat

Rahapelaamista EU:ssa käsittelevässä tutkimuksessa tehdään usein julkilausuttu tai julkilausumaton oletus siitä, että EU:lla ja Euroopan unionin tuomioistuimella olisi pakottavaa voimaa suhteessa jäsenvaltioihin rahapeliasioissa. Toisaalta Euroopan unionin tuomioistuinta koskevassa politiikantutkimuksessa on osoitettu, että jäsenvaltioilla on lukuisia keinoja hillitä EU:n poliittista ja oikeudellista vaikuttamista. Jäsenvaltioiden käyttämät keinot EU:n vaikutuksen hillitsemiseen on jäänyt vähälle huomiolle rahapelitutkimuksessa.

Esimerkiksi Suomi on kyennyt säilyttämään valtion yksinoikeuden rahapelitoimintaan hyödyntämällä muilta politiikkasektoreilta tuttuja strategioita EU:n vaikutuspyrkimysten hillitsemiseen. Näitä tapoja ovat hillitty myöntyväisyys, jossa tavoitteena on pelata aikaa esimerkiksi esittämällä, että esitetyt EU-oikeudelliset tulkinnat koskevat vain asianosaista jäsenvaltiota. Toinen tapa on ennakoiva myöntyväisyys, jossa puolestaan jäsenvaltio arvioi, että on järkevämpää muuttaa omaa lainsäädäntöä itse valitulla aikataululla ja omista lähtökohdista sen sijaan että odotetaan EU:n kohdistavan jäsenvaltioon mahdollisia sanktioita. Usein tällaisen arvio tehdään tilanteessa, jossa EU-oikeuden vastustamisen kustannukset arvioidaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä merkittäviksi.

EU:n vaikutus vähennee

Sikäli kuin kaikkein kuuliaisimpiin jäsenvaltioihin muiden Pohjoismaiden tavoin kuuluva Suomi on katsonut rahapelitoimintaa liittyvän niin merkittäviä kansallisia näkökohtia, että EU:n vaikutuksia on pyritty hillitsemään, olisi yllättävää jos vähemmän kuuliaiset jäsenvaltiot eivät olisi toimineet samoin. Voi olla, että tulevaisuudessa EU:n merkitys vähenee kansallisen rahapelipolitiikan näkökulmasta, sillä joulukuussa 2017 Euroopan komissio ilmoitti, ettei se enää käsittele rahapelaamista koskevia kanteluita. Tämä voi merkitä sitä, että rahapelihaittojen ehkäisemistä ei tarvitse enää jäsenvaltioissa käyttää yhtä voimallisesti kuin aiemmin kilpailun rajoitusten perusteluna. Tällöin häviäjinä voivat olla ne ihmiset, joilla ei olisi varaa hävitä rahojaan rahapeleihin.

Lue tutkimus NAD lehdessä.

FacebookTwitterEmailPrint

Hakusana

EU, rahapeli, rahapelilainsäädäntö

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa: