Rahapelien kasvanut tarjonta ja siitä aiheutuvat ongelmat

Rahapelien tarjonta ja saatavuus on laajentunut viime vuosikymmeninä ympäri maailman. Rahapeleihin liittyvät haitat eivät ole kuitenkaan vähentyneet, eli rahapelien sääntelyn ja kontrollin tarve on kasvanut samassa suhteessa. Huolimatta siitä, että pohjoismaissa valtio edelleen ylläpitää rahapelimonopoleja (etenkin Suomessa ja Norjassa, osin myös Ruotsissa), kansalaisten tuki rahapelimonopolille ei ole nykyisin itsestään selvää.

Ruotsissa vuonna 2018 julkistettu tutkimus osoitti, että vain noin puolet näkee sikäläisen monopoliyhtiön Svenska Spelin toiminnan positiivisessa valossa. Suomessakin etenkin nuoret ovat aiempaa kriittisempiä Veikkauksen rahapelimonopolille.

Ongelma on, että rahapeli-aiheisten kyselytutkimusten rahoittajia ovat usein erilaiset ministeriöt tai muut valtion keräämistä rahapelituotoista etua saavat tahot, joiden intressi ei ole aina kiinnittää huomiota siihen, että myös tarjonta luo kysyntää. Rahapelituottojen jakaminen luo erilaisia riippuvuussuhteita, joita ei aina tehdä näkyviksi. Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot tekevät itsensä enenevässä määrin riippuvaisiksi rahapelituotoista, huolimatta niiden aiheuttamista haitoista.

Tilanne on vastaava myös Euroopan ulkopuolella. Rahapelituotot nähdään (osin alkoholista ja tupakasta saatavista tuloista poiketen) hyvänä tapana rahoittaa julkisia hankkeita ja ns. hyviä tarkoituksia. Kukaan ei ole kuitenkaan tyhjentävästi määritellyt, mitä nämä ”hyvät” tarkoitukset ovat. Yhdysvalloissa on havaittu, että usein perusteluna rahapelien laillistamisen yhteydessä käytetään esim. koulutusta, mutta laillistamisen jälkeen tuotot ohjataan budjetissa muualle.

Rahapelaamisen muuttuvat perustelut ja haitat

Näyttää siltä, että laillisen rahapelaamisen perustelut muuttuvat usein sen mukaan, kenelle kulloinkin puhutaan. Jos Suomessa rahapelimonopolia pitää perustella EU:n suuntaan, korostetaan rahapelihaittojen ehkäisyä. Mikäli tarkoitus on perustella pelaamista omille kansalaisille, korostetaan monopolin hyviä puolia tuottojen ohjaamisessa kotimaisen yhteiskunnan käyttöön.

Yhtä mieltä kaikki (sekä rahapelejä tarjoavat ja niitä tutkivat tahot) tuntuvat olevan lähinnä siitä, että rahapelaaminen aiheuttaa merkitsevää haittaa. Tämän haitan suuruudesta ollaan kuitenkin eri mieltä. Etenkin prosenttilukuna ilmaistuna väestössä ei ole suurta joukkoa rahapeliongelmaisia (noin 1-3 prosenttia, osin riippuen mittaustavasta ja ajankohdasta). Absoluuttisena määränä luku on kuitenkin suuri: esimerkiksi Suomessa 124 000 aikuista. Lisäksi yksi rahapeliongelmainen aiheuttaa haittaa 7-15 ihmiselle lähipiirissään. Ongelma koskettaa siten lähes miljoonaa suomalaista.

Tehokkaat yhteisölliset toimet rahapeleistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi

Tehokkaita toimia rahapeliongelmien vähentämiseen on ehdotettu viime aikoina etenkin Italiassa, joihin kuuluvat mm. rahapeliautomaattien määrän merkittävä vähentäminen (Italiassa oli 35 prosenttia vähemmän automaatteja vuonna 2018 kuin vuonna 2017). Lisäksi Italiassa on otettu käyttöön erilaisten rahapelien markkinointi- ja sponsorisopimusten kielto vuoden 2019 alusta.

Suomessakin on esitetty mm. rahapeliautomaattien tiheyden vähentämistä, niiden keräämistä erityisiin pelisaleihin (pois kaupoista ja kioskeista) sekä pelaamisen kieltämistä anniskelupaikoissa. Edelleen on esitetty myös yksilölisenssin mahdollisuutta, osin ajokortin ja aseenkantoluvan tapaan.

Yksi askel tähän suuntaan Italiassa on nykyisen hallituksen esitys, jonka mukaan jatkossa sikäläisten rahapeliautomaattien käyttöön tarvitaan sairausvakuutuskortti. Hallitus Italiassa valmistautuu mahdollisesti jopa rahapeliautomaattien kieltämiseen kokonaan tai ainakin niiden kannattavuuden vähentämiseen (mm. veronkorotuksin, jotka tulevat lähivuosina asteittain).

Artikkelissa ” Is there a need for a personal gambling license?”, Nordic Studies on Alcohol and Drugs lehdessä, tarkastellaan viranomaisen myöntämän luvan ja pelaajan tunnistautumisen yhdistävää yksilölisenssiä. Ajokorttikaan ei ehkäise kaikkia autoiluun liittyviä onnettomuuksia, mutta vähentää niitä huomattavasti. Vastaavasti rahapelaamiseen liittyvään lisenssiin voitaisiin edellyttää ainakin perustietoutta rahapelaamisen voittotodennäköisyyksistä, osin ajokortin teoriakokeen tapaan.

Lisenssi voisi olla myös tapa kanavoida pelaamista vain laillisille palveluntarjoajille, etenkin mikäli erilaiset maksunvälittäjät (pankit, luottokorttiyhtiöt) edellytettäisiin tarkistamaan sen voimassaolo.
Alaikäisten pelaamisen osalta kontrolli voisi myös toimia, mikäli rahapeli ei käynnistyisi ilman lisenssinumeroa. Edelleen lisenssin voisi perua ongelmien ilmetessä, eikä siirtää asiaa pelipaikan valvojan vastuulle. Lisenssin avulla myös rahanpesua voitaisiin todennäköisesti torjua paremmin.

Teknologian kehittyessä mahdollisuudet edellyttää lisenssiä ovat olemassa. Esimerkiksi Suomessa Veikkaus-kortti on jo käytössä yli kahdella miljoonalla aikuisella. Tällä hetkellä rahapeliyhtiöiden kortit ovat markkinointitarkoituksiin, mutta niitä voitaisiin käyttää myös pelaajien suojelemiseksi.