5. Lasten oikeus osallistua kriisin aikana, pohjoismainen analyysi ja suositukset
Kirsten Sandberg |
Mitä Pohjoismaat voivat oppia pandemiasta?
Pohjoismaat reagoivat pandemiaan eri tavoin. Kaikissa maissa tehtiin kuitenkin päätöksiä, jotka muuttivat lasten arkea.
Kouluja suljettiin useaan kertaan viikkojen tai jopa kuukausien ajaksi, ja opetusta järjestettiin etänä verkossa. Lasten osallistumista harrastuksiin rajoitettiin. Heillä oli aiempaa vähemmän tilaisuuksia olla yhdessä muiden kanssa, ja he viettivät paljon aikaa kotona perheidensä kanssa.
Monet lapset ovat kertoneet oppineensa tavallista vähemmän, kokeneensa yksinäisyyttä ja kärsineensä masennuksesta. He olivat huolissaan perheensä terveydestä ja toimeentulosta sekä ikävöivät isovanhempiaan. Lapset noudattivat sääntöjä auttaakseen viruksen leviämisen estämisessä, mutta kaikki aikuiset eivät tehneet samoin. Tämä heikensi lasten luottamusta aikuisiin.
Joillekin lapsille pandemia toi hyviä muutoksia. Kun ei tarvinnut olla koulussa, he kokivat joutuvansa vähemmän kiusatuksi ja vähemmän ulkopuolisiksi.
Joistakin lapsista oli mukavaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa kotona, erityisesti nuoremmista lapsista. Vanhemmat lapset puolestaan kaipasivat yksityisyyttä. Tilanne muuttui vaikeammaksi ajan myötä.
Lapset, joilla oli vaikeuksia kotona, eivät kohdanneet opettajia tai muita aikuisia, jotka olisivat voineet huomata heidän tilanteensa ja auttaa heitä saamaan tukea.
Etäopetus oli parempi vaihtoehto kuin se, ettei opetusta olisi ollut lainkaan. Digitaalisten välineiden käyttö lisääntyi huomattavasti. Kaikilla perheillä ei kuitenkaan ollut käytössään toimivaa internetyhteyttä, tietokonetta tai tablettia. Köyhissä perheissä elävien lasten oli usein muita vaikeampi pysyä opetuksessa mukana.
Yleisesti ottaen pandemia oli vaikeampi niille lapsille, joilla oli jo ennestään ongelmia, kuin muille lapsille.
Siitä huolimatta lasten mielipiteitä otettiin huomioon vain harvoin, kun asioista päätettiin. Heitä ei kuunneltu kouluissa tai paikallisissa yhteisöissä, eivätkä lapsia kuunnelleet ne ihmiset, jotka johtivat maata. Monet lapset eivät myöskään saaneet tilanteesta sellaista tietoa, jonka he olisivat ymmärtäneet.
Lasten oikeudet ja lapsen etu
Pandemian alussa päätöksiä tekevien joukossa ei ollut ketään, joka olisi pitänyt erityisesti lasten puolta. Kun kouluja suljettiin ja harrastuksia rajoitettiin, aikuiset eivät pohtineet, mikä olisi ollut lasten kannalta parasta. Yksinäisyyttä tai masennusta kokevilla lapsilla ei ollut mahdollisuutta tavata kouluterveydenhoitajaa tai koulupsykologia. He eivät myöskään kohdanneet muita aikuisia, jotka olisivat voineet auttaa heitä saamaan tukea esimerkiksi kotona oleviin ongelmiin.
Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut kertoivat hallituksille lasten tilanteesta. Vähitellen lasten oikeuksiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota.
Lasten pitäisi osallistua
Kaikki aikuiset Pohjoismaissa eivät ymmärrä, kuinka tärkeää on ottaa lapset mukaan päätöksentekoon. Demokraattisessa päätöksenteossa lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua ovat edelleen rajalliset.
Pandemian aikana lasten näkemyksiä kuultiin vain harvoin. Kriisejä varten ei ollut sääntöjä, jotka olisivat varmistaneet lasten mielipiteiden kuuntelemisen silloin, kun päätettiin koulujen sulkemisesta tai tehtiin muita isoja päätöksiä. Nuorisovaltuustoilta tai oppilaskunnilta ei pyydetty mielipiteitä, ei edes verkon kautta. Lasten kanssa työskenteleviltä järjestöiltä kysyttiin mielipiteitä vain joskus. Suomessa ja Ahvenanmaalla lasten mielipiteitä selvitettiin verkon kautta useammin kuin muissa Pohjoismaissa.
Omissa kouluissaan lapset saivat harvoin kertoa näkemyksiään ennen päätösten tekemistä. Moni lapsi tunsi, ettei voinut vaikuttaa asioihin ja että hänet jätettiin ulkopuolelle.
Monet lapset halusivat auttaa maataan vaikeassa tilanteessa. Islannissa lapset osallistuivat aktiivisesti pandemian torjuntaan. Ruotsissa monet lapset ja nuoret olivat innokkaita osallistumaan tartuntojen ehkäisemiseen. Jos aikuiset olisivat tunnistaneet tämän ja tarjonneet lapsille mahdollisuuksia osallistua, lapset olisivat voineet kokea itsensä vahvemmiksi ja tuntea olevansa paremmin mukana.
Joillakin lapsilla oli muita vaikeampaa
Kaikki lapset eivät saa hyvää hoitoa, tai heidän vanhempansa loukkaavat heitä. Kun pandemian aikana vietettiin tavallista enemmän aikaa kotona, myös vaara huonoon kohteluun kasvoi. Lapset eivät tavanneet opettajia tai muita aikuisia, jotka olisivat voineet auttaa heitä.
Lapsille tarkoitetut palvelut olisi pitänyt pitää auki, mutta ne ihmiset, jotka päättävät asioista, eivät ajatelleet sitä.
Sateenkaarevat lapset sekä lapset, jotka asuvat köyhässä perheessä tai joilla on terveysongelmia, jäivät muita useammin sivuun. Lapsilta itseltään ei kysytty, miten tilanne olisi voitu ratkaista.
Tietoa lapsille
Lapset eivät useinkaan saaneet tärkeää tietoa pandemiasta tai päätöksenteosta. Jos tietoa annettiin, se saattoi tulla liian myöhään tai olla vaikeaa ymmärtää. Tämä koski erityisesti pieniä lapsia sekä vähemmistöihin kuuluvia lapsia.
Pandemian jälkeinen seuranta
Pandemia muutti monien lasten ja nuorten elämää. Pandemian aikana he eivät oppineet koulussa yhtä paljon kuin tavallisesti. Heidän arkensa oli monin tavoin erilaista, ja usein se oli vaikeaa. Osalla lapsista ja nuorista on vieläkin ongelmia.
Näyttää siltä, että lasten ja nuorten kannalta tärkeistä asioista päättävät aikuiset ovat unohtaneet tämän. Pandemian vaikutukset pitäisi kuitenkin ottaa huomioon myös nyt, kun tehdään päätöksiä esimerkiksi rikollisuuden ehkäisemisestä, mielenterveydestä tai koulutuksen keskeyttämisestä. Pyydämme maita tekemään näin
Toimikaa lasten edun mukaisesti
Päätöksiä tekevien aikuisten pitäisi toimia lasten edun mukaisesti myös kriisin aikana. Ennen päätösten tekemistä heidän pitäisi selvittää, miten päätökset vaikuttavat lapsiin. Heidän pitäisi kuunnella lapsia ja varmistaa, että lasten mielipiteet vaikuttavat päätöksiin.
Päättäjien pitäisi selvittää, miten pandemia on vaikuttanut lapsiin ja mikä on lapsille tärkeää kriisitilanteissa.
Aikuisten pitäisi muistaa, että kaksi pandemiavuotta vaikuttaa lasten elämään yhä tänäkin päivänä.
Jotkut lapset tarvitsevat enemmän apua
Joillakin lapsilla voi olla kriisin aikana erityisiä vaikeuksia, kuten vähävaraisissa perheissä elävillä lapsilla tai vammaisilla lapsilla. Näiden lasten pitäisi saada erityistä tukea.
Aikuisten täytyy kuunnella lapsia
Koulujen, paikallisten yhteisöjen ja valtion täytyy kuunnella lapsia.
Tarvitaan selkeät säännöt siitä, milloin ja miten lapsia pitää kuunnella. Sääntöjen pitäisi varmistaa, että lasten näkemykset otetaan vakavasti. Näitä sääntöjä on noudatettava myös kriisitilanteissa.
Jotkut lapset tarvitsevat tukea kertoakseen, mitä he ajattelevat. He voivat olla hyvin nuoria, heillä voi olla vamma tai he voivat puhua eri kieltä.
Aikuisten, jotka päättävät asioista, pitäisi kertoa lapsille jälkikäteen päätöksestä ja siitä, miten he käyttivät lasten näkemyksiä.
Maiden pitäisi kerätä tietoa siitä, miten ne ottavat lapset mukaan päätöksentekoon, ja jakaa tätä tietoa muiden kanssa. Lapsilla pitäisi myös olla mahdollisuus kertoa näkemyksensä verkossa.
Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut etsivät erilaisia tapoja kuulla lapsia. Suomessa lapsiasiavaltuutettu tapaa lapsiryhmiä, joita kutsutaan Nuoriksi neuvonantajiksi. Joskus lapsiasiavaltuutettu kysyy puhelimitse suurelta joukolta lapsia heidän näkemyksiään heitä koskevista asioista. Tätä kutsutaan Lapsibarometriksi. Lapsia on myös kutsuttu piirtämään, maalaamaan tai kirjoittamaan elämästään pandemian aikana.
Kaikkien opettajien, sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden, poliisien ja muiden lasten kanssa työskentelevien pitäisi saada koulutusta siitä, miten lasten kanssa keskustellaan ja miten heidän näkemyksensä otetaan vakavasti.
Nuoret ovat voimavara paitsi kriisitilanteissa myös arjessa. Kun he pääsevät osallistumaan, he tuntevat itsensä vahvemmiksi ja kokevat pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Kriisin aikana nuoret voisivat tehdä vapaaehtoistyötä muiden nuorten tukemiseksi, vierailla ikääntyneiden ihmisten luona tai osallistua muihin tehtäviin.
Lapset tarvitsevat tietoa
Lasten täytyy saada tietoa, jotta he voivat muodostaa oman mielipiteensä ja ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu. Lapsille annettavan tiedon pitää olla selkeää ja yksinkertaista, jotta heidän on helppo ymmärtää sitä.
Kriisitilanteissa maiden pitäisi antaa tietoa suoraan lapsille sekä heidän perheilleen. Tiedon pitäisi olla saatavilla paikoissa, joissa lapset voivat nähdä tai kuulla sen, esimerkiksi verkossa, sovelluksissa tai televisiossa, ja tietoa pitäisi tarjota eri kielillä.
Koulu ja terveys
Koulujen pitäisi pysyä avoinna aina, kun se on mahdollista. Maiden tulisi järjestää etäopetusta niille lapsille, jotka eivät voi osallistua opetukseen koulussa.
Kouluterveydenhoitajan pitäisi olla lasten tavoitettavissa myös kriisitilanteissa. Jos lapset eivät ole koulussa, koulun täytyy kertoa heille, miten terveydenhoitajaan saa yhteyden. Sama koskee koulupsykologia ja muita ammattilaisia, joilta lapset voivat saada apua.
Kun järjestetään testausta tai rokotuksia, aikuisten pitäisi miettiä, mikä toimii lasten kannalta parhaiten.
Harrastukset ja vapaa-aika
Lasten harrastusten ja muun vapaa-ajan toiminnan pitäisi jatkua myös kriisitilanteissa. Jos maa aikoo sulkea lasten harrastuksia tai vähentää niiden toimintaa, siitä pitäisi ensin keskustella lasten kanssa työskentelevien järjestöjen kanssa. Jos toimintaa joudutaan silti rajoittamaan, lasten pitäisi saada tietoa siitä, miten he voivat edelleen tehdä mukavia asioita ja viettää aikaa ystäviensä kanssa.
Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä kantelu
Maiden pitäisi varmistaa, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus tehdä kantelu tai valitus niille, jotka tekevät päätöksiä. Lapsille pitäisi kertoa tästä mahdollisuudesta, ja heidän pitäisi ymmärtää, miten se käytännössä tehdään. Lapsen ei tarvitse kertoa muille, että hän on tehnyt kantelun tai valituksen.
Pohjoismaiden täytyy auttaa toisiaan
Ihmiset voivat liikkua vapaasti maasta toiseen, ja maiden hallitukset tapaavat jatkuvasti toisiaan. Pohjoismaat tekevät jo nyt yhteistyötä monissa asioissa. Lasten oikeuksien parissa työskentelevät ihmiset Ahvenanmaalta, Grönlannista, Islannista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta kirjoittivat myös tämän kirjan yhdessä.
Pandemian aikana jokainen maa kuitenkin ratkaisi useimmat asiat lähes kokonaan itse. Kun yhdessä maassa löydettiin jokin hyvä tapa tehdä jotakin, muut maat saivat siitä tiedon usein vasta paljon myöhemmin.
Yhdessä Pohjoismaiden pitäisi |
|
Pohjoismaat sanovat haluavansa olla maailman tiiveintä yhteistyötä tekevä alue. Lastenkin pitäisi voida tuntea se, erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeita.
Pohjoismaat sanovat haluavansa olla maailman tiiveintä yhteistyötä tekevä alue. Lastenkin pitäisi voida tuntea se, erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeita.
