2. Johdanto
Joku päätti
Keväällä 2020 koulut suljettiin kaikissa Pohjoismaissa. Jalkapalloharjoitukset loppuivat. Musiikkitunnit loppuivat. Nuorisotilat sulkivat ovensa. Lapset pysyivät kotona viikkoja, joissakin maissa kuukausia.
Joku päätti kaikesta tästä.
Päätöksiä ei tehnyt yksi ihminen, eikä päätöksiä tehty siksi, että haluttaisiin olla ilkeitä. Uusi sairaus nimeltä Covid-19 eli korona levisi ympäri maailmaa. Tätä tilannetta kutsuttiin pandemiaksi. Kukaan ei ollut sairastanut koronaa aiemmin eikä kukaan tiennyt, kuinka vaarallinen tauti se olisi. Siksi hallitukset yrittivät hidastaa taudin leviämistä pitämällä ihmiset erillään toisistaan. Rajoituksia oli noin kahden vuoden ajan. Lopulta pandemia päättyi, ja useimmat asiat palasivat entiselleen. Jos olit silloin vielä pieni, et ehkä muista siitä kovin paljon.
Mutta jokainen näistä päätöksistä vaikutti lasten elämään. Silti lasten mielipiteitä kysyttiin vain harvoin ennen päätösten tekemistä.
Lastenkin mielipiteitä pitää kuunnella
Lähes kaikki maailman maat ovat allekirjoittaneet lapsia koskevan sopimuksen. Sen nimi on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Siinä sanotaan esimerkiksi, että sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi kaikista itseäsi koskevista asioista ja että aikuisten täytyy ottaa mielipiteesi vakavasti. Ei riitä, että he vain kuuntelevat kohteliaasti. Heidän täytyy ottaa mielipiteesi tosissaan. Tässä julkaisussa kerrotaan kohta tarkemmin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Tämä oikeus on suurempi kuin miltä se ehkä kuulostaa, sillä sen toteutuminen vaatii neljää asiaa:
- Lapsilla täytyy olla paikka tai tilanne, jossa mielipiteensä voi kertoa.
- Lapsen pitää saada ilmaista mielipiteensä omalla tavallaan.
- Jonkun täytyy oikeasti kuunnella lasten mielipiteitä.
- Lasten mielipiteillä täytyy olla vaikutusta päätöksiin.
Viimeisen kohdan aikuiset usein unohtavat. Jos mielipidettäsi kysytään vasta sen jälkeen, kun päätös on jo tehty, mielipidettäsi ei voida enää oikeasti huomioida. Samoin käy, jos mielipidettäsi kysyy henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta oikeasti muuttaa mitään. Juuri näin tapahtui pandemian aikana usein.
Lasten mielipiteet voivat muuttaa asioita
Kun lapset saavat sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, asiat voivat muuttua. Ei aina, mutta näin on jo tapahtunut Pohjoismaissa.
Suomessa kirjoitettiin koronan jälkeen lainvalmistelun ohjeeseen, että lasten mielipiteitä on tärkeää selvittää aina, kun uusi laki tai lain muuttaminen vaikuttaa lasten elämään. Islannissa lapsiasiavaltuutettu toi esille huolensa koronatesteistä. Sen jälkeen lapset testattiin erillään aikuisista, he pääsivät nopeammin tutkimuksiin ja tapasivat sellaisia työntekijöitä, jotka oli valittu työskentelemään lasten kanssa.
Ahvenanmaalla keskusteltiin koko pandemian ajan kouluruokailusta ja siitä, miten etäopetuksen pitäisi toimia. Vuonna 2021 lakia muutettiin, jotta seuraavalla kerralla tiedettäisiin paremmin, miten toimitaan.
Myös nuoret olivat mukana tekemässä tätä kirjaa. Helsingissä järjestetyssä tapaamisessa ja työpajassa he kertoivat, mitkä asiat heidän mielestään olivat tärkeimpiä. Nämä näkemykset vaikuttivat siihen, mitä tässä kirjassa pyydetään aikuisia tekemään.
Muutoksia tehdään silloin, kun joku sanoo mielipiteensä ja joku, jolla on valtaa tehdä päätöksiä, kuuntelee.
Miksi tämä kirja on kirjoitettu?
Koronapandemian aikana lasten mielipiteitä ei ehditty kuunnella tarpeeksi. Lapset jäivät sivuun päätöksistä, jotka koskivat heidän omaa koulunkäyntiään, vapaa-aikaansa ja terveyttään. Monet lapset noudattivat sääntöjä ja huomasivatkin samaan aikaan, että jotkut aikuiset rikkoivat sääntöjä. Sen seurauksena heidän luottamuksensa aikuisiin heikkeni. Niillä lapsilla, joilla oli vaikeuksia jo ennestään, oli koronarajoitusten takia kaikkein vaikeinta.
Tämän kirjan ovat kirjoittaneet aikuiset, jotka työskentelevät lasten oikeuksien edistämiseksi Ahvenanmaalla, Grönlannissa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Heidän mielestään lapset on pystyttävä ottamaan paremmin huomioon tulevaisuudessa, jos Pohjoismaissa tulee eteen poikkeustilanteita. Koronapandemian aikana lapsia ei otettu tarpeeksi hyvin huomioon, ja siitä pitää ottaa opiksi.
Tästä kirjasta voit lukea, mitä oikeasti tarkoittaa, että lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; mitä nuoret itse ajattelevat siitä, miten nuoria pitäisi kuunnella poikkeustilanteissa; mitä me pyydämme aikuisia tekemään, jotta nuorten näkemykset huomioitaisiin poikkeustilanteissa; sekä mitä omassa maassasi ja muissa maissa meni pieleen. Kirjassa on ensin kaikille yhteinen osuus, sen jälkeen omaa maatasi käsittelevä luku ja lopuksi muiden maiden luvut.
Sinun ei tarvitse lukea koko kirjaa, eikä sitä tarvitse lukea järjestyksessä.
