Sähkösavukekriisin jäljillä

Tupakka

Hanna Ollila, asiantuntija, Päihteet ja riippuvuudet -yksikkö, THL
Publicerad 16 loka 2019

Yhdysvaltojen tilanne on saanut sekä sähkösavukkeita puolustavat että vastustavat tahot varpailleen. Keskustelu käy intensiivisenä mutta sähkösavukkeiden rooli tupakoinnin lopettamisessa on yhä epäselvä. Sähkösavukkeiden haittoihin liittyy myös vielä paljon avoimia kysymyksiä.

Yhdysvaltain terveysviranomaiset ovat olleet viime kuukausina kovan paineen alla sähkösavuke-epidemiaksikin kutsutun tilanteen takia. Huhtikuussa lääkäriin alkoi hakeutua yksittäisiä potilaita, jotka kärsivät erilaisista keuhkosairauteen viittaavista oireista mutta mitään oireita selittävää tartuntaa heiltä ei löytynyt. Potilaiden oireita olivat esimerkiksi yskä, hengenahdistus, rintakipu, huimaus, oksentelu, ripuli, väsymys, kuume tai vatsakipu.
Heinäkuussa tapausten määrä lähti voimakkaaseen kasvuun. Elokuun loppupuolella tutkinnassa oli jo noin 200 tapausta ja viranomaiset vahvistivat ensimmäisen henkilön kuolleen keuhkovaurion takia. Nyt lokakuun puolivälissä tautitapahtumia on yli 1000 ja kuolleita ainakin 26. Erityisen poikkeuksellisen tilanteesta tekee juuri tautitapausten äkillinen kasvu ja kuolemat sekä niiden ilmaantuminen varsin nuorilla käyttäjillä. Tämänhetkisten tietojen valossa sairastuneista neljä viidestä on alle 35-vuotiaita.

New York oli yksi ensimmäisistä Yhdysvaltojen osavaltioista joka kielsi makuaineet sähkösavukkeissa.
New York oli yksi ensimmäisistä osavaltioista joka kielsi makuaineet sähkösavukkeissa Yhdysvalloissa. Kuva: Mostphotos/Luca Alarico Sperotti

Alkuun tapauksista ei löydetty oireiden lisäksi juuri muuta yhdistävää tekijää kuin sähkösavukkeen käyttö. Edelleenkään ei ole pystytty löytämään sellaista ainetta tai tuotetta, joka liittyisi kaikkiin tapauksiin. Valtaosa niistä sairastuneista, joilta on saatu tiedot käytetyistä tuotteista, on käyttänyt kannabiksen psykoaktiivista ainesosaa tetrahydrokannabinolia (THC) sisältäviä tuotteita. Yli puolet on käyttänyt lisäksi nikotiinia ja reilu kymmenesosa pelkästään nikotiinia sisältäviä tuotteita. Osa tuotteista on ilmeisesti hankittu katukaupasta.

Sähkösavukkeiden rooli tupakoinnin lopettamisessa

USA:n tilanne on saanut sekä sähkösavukkeita puolustavat että vastustavat tahot varpailleen. Tupakkajäteille sähkösavukkeet ovat portti uuteen nopeasti kasvavaan nikotiinimarkkinaan korkean tulotason maissa, joissa tupakointi vähenee. Panosten kovenemisesta kertoo esimerkiksi Altrian viimevuotinen yritysosto Juulista, jonka hallussa on valtaosa USA:n sähkösavukemarkkinoista – ja nuorista sähkösavukkeen käyttäjistä. Tupakkayhtiöt tarvitsevat uusia kuluttajia säilyttääkseen tuottonsa. Samalla tavallisten savukkeiden myyntiä jatketaan köyhissä ja kehittyvissä maissa entiseen tahtiin.

Kaupallisten tahojen lisäksi sähkösavukkeiden käytön puolesta puhuvat haittojen vähentämistä kannattavat tahot, myös tutkimusmaailmassa. Haittojen vähentämisessä ajatuksena on kannustaa tupakoijia siirtymään erittäin haitalliseksi ja tappavaksi osoitetuista savukkeista vähemmän haitallisiin tuotteisiin. Käytännössä tämä ajatus on viety pisimmälle Iso-Britanniassa, jossa myös julkisin varoin tuotetuissa tupakastavieroituspalveluissa kannustetaan tupakoijia kokeilemaan sähkösavuketta tupakoinnin lopettamisessa ja vaihtamaan kokonaan sähkösavukkeisiin, jos tupakointia ei pystytä lopettamaan täysin.

Hanna Ollila
Hanna Ollila. Kuva: THL.

Sähkösavukkeiden roolia tupakoinnin lopettamisessa tutkitaankin aktiivisesti. Osa tupakoijista todella onnistuu niiden avulla. Moni kuitenkin palaa takaisin tupakointiin, jatkaa molempien tuotteiden käyttöä tai jää sähkösavukkeen käyttäjäksi eikä siis pääse irti nikotiiniriippuvuudesta. Sähkösavukeyrityksillä on ollut vuosia aikaa osoittaa tuotteensa tehokkaaksi tupakoinnin lopettamisessa ja hakea lääkeviranomaisilta myyntilupaa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kun saatavilla on jo tehokkaaksi osoitettuja lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä tukimuotoja, moni sähkösavukkeisiin kriittisesti suhtautuva kysyykin, miksi lopettamiseen pitäisi suositella tuotteita, joiden sisältö vaihtelee ja joiden vaikutuksia ei täysin tunneta.

Sähkösavukkeiden sääntely maissa vaihtelee

Sähkösavukkeisiin kriittisesti suhtautuvat tahot tuovat lisäksi usein esiin huolen nuorten sähkösavukekäytön aloittamisesta, sen johtamisesta myöhempään tupakointiin ja tupakoinnin uudelleennormalisointiin sekä käytön haittoja koskevan tiedon vähäisyyden. Käytön aloittamisen ehkäisyssä erityisesti makuaineiden houkuttelevuus tuodaan usein esiin. Suomi on tietääkseni ensimmäinen maa, jossa muut kuin tupakkamaut on kielletty sähkösavukkeissa. Kielto astui voimaan elokuussa 2016. Sen jälkeen kielto on tullut voimaan samana vuonna Unkarissa ja tänä vuonna Virossa.

USA:n epidemian ja Juulin suosion jälkipuinnissa U.S. Food and Drug Administration (FDA) on ilmoittanut alkavansa valmistella makuainekieltoa ja yksittäiset osavaltiot ovat ottaneet kiellon jo käyttöön. Juulin myynnistä 80 prosenttia tulee makusähkösavukkeista. Makuainekielto on jälleen herättänyt vastustusta sähkösavukkeiden puolestapuhujissa. Valtaosa aikuisista tupakoijista ei kuitenkaan polta mitään tunnusomaisia makuja sisältäviä savukkeita, joten voi hyvin kysyä miksi esimerkiksi karkki- tai hedelmämakujen saatavuus motivoisi tätä ryhmää vaihtamaan sähkösavukkeisiin.

Sähkösavukkeiden sääntelyyn ei ole löydetty konsensusta ja eri maiden käytännöt vaihtelevat vapaista markkinoista täyskieltoon. Suomessa tuotteet on päästetty markkinoille tupakkalain alaisuudessa, mutta tiukasti säänneltyinä. Tuotteisiin on sovellettu alusta lähtien mainontakieltoa ja vuoden 2016 elokuusta alkaen makuainekiellon lisäksi ostoikärajaa, esilläpitokieltoa, etämyyntikieltoa, ennakkoilmoitusmenettelyä ja myyntilupajärjestelmää. Tuotteet ovat siis saatavilla niistä kiinnostuneille aikuisille tupakoijille, mutta kaikki keinot nuorten suojaamiseksi on otettu käyttöön. Tässä on myös onnistuttu, sillä tuoreet tulokset valtakunnallisesta Kouluterveyskyselystä osoittavat sähkösavukkeen käytön vähentyneen nuorten keskuudessa.

Vielä paljon tehtävää Suomessa

Suomessa tavoitteeksi on asetettu tupakkalain alaisten tuotteiden käytön loppuminen. Käytännössä tämä on määritelty niin, että vuonna 2030 alle viisi prosenttia väestöstä käyttää tupakkatuotteita tai esimerkiksi sähkösavukkeita päivittäin. Suomessa tupakointi on vähentynyt vuosikymmenien aikana valtavasti lainsäädännön, asennemuutoksen ja tupakan hinnan korotusten myötä ilman että tilalle on noussut muita tuotteita. Kilpailevat tuotteet kuten nuuska ja sähkösavuke tuovat meille lähinnä uusia nikotiinista riippuvaisia käyttäjäryhmiä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudesta.

Kilpailevat tuotteet kuten nuuska ja sähkösavuke tuovat meille lähinnä uusia nikotiinista riippuvaisia käyttäjäryhmiä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudesta.
Kilpailevat tuotteet kuten nuuska ja sähkösavuke tuovat meille lähinnä uusia nikotiinista riippuvaisia käyttäjäryhmiä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudesta. Kuva: Mostphotos.

Tupakoinnin vähentämiseksi meillä on vielä paljon tehtävää tupakasta vieroituksen peruselementtien kuten kysymisen, kirjaamisen ja lyhytneuvonnan integroimisessa rutiininomaiseksi toiminnaksi joka puolella Suomea. Maksuton lääkkeetön ja lääkkeellinen vieroitus kansallisella ja alueellisella tasolla, eri kohderyhmille räätälöiden, toisi pitkällä tähtäimellä säästöjä sekä yhteiskunnalle että kunnille, joille kasautuu nyt merkittävä osa tupakkasairauksien hoidon kustannuksista.

Sähkösavukkeiden haittoihin liittyy myös vielä paljon avoimia kysymyksiä, minkä kannalta myös USA:n tautitapausten tutkinnasta saatava tieto tulee olemaan merkittävässä roolissa. Sähkösavukkeet ovat olleet kansainvälisillä markkinoilla vasta reilun kymmenen vuoden ajan ja ne ovat sinä aikana muuttuneet moneen kertaan – Juulin tyyppiset ”podit” aloittavat jo viidettä sukupolvea. Olemme siis aivan alkumetreillä haittatiedon keräämisessä. Ainoa, mistä voi olla varma, on se että nyt jo löytyneet haitat tullaan kiistämään vielä pitkään.

Vertailukohtaa voi hakea tupakoinnin haittoja koskevan tiedon kertymisestä. Tehdasvalmisteisten savukkeiden massatuotanto alkoi 1800-luvun lopulla. Hitaasti kehittyvä keuhkosyöpä alkoi yleistyä 1920-luvulla ja lääkärit ja tutkijat olivat pitkään epävarmoja sen syistä. Vakuuttavaa tutkimusnäyttöä juuri tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteydestä saatiin 1940- ja 1950-luvuilla. Kuitenkin vasta vuonna 1964 ilmestynyttä Surgeon General -yhteenvetoraporttia pidetään teoksena, joka vihdoin toi haitat laajempaan tietoisuuteen. Tupakkateollisuus jatkoi tästä huolimatta epävarmuuden ylläpitämistä ja tutkimusnäytön kyseenalaistamista vielä pitkälle 1990-luvulle.

FacebookTwitterEmailPrint